''Miksi'', Camilla mietti. Hänen päähänsä ei nyt mahtunut muuta, kuin se, että he muuttaisivat, mitä Emma-Gloria sanoisi tästä ja uusi perheenjäsen. Sana ''uusi'' inhotti häntä. Tosin häntä inhotti sana ''perheenjäsen'' myös. Camilla ei tuntenut enää itseään perheensä jäseneksi. Kuinka Stefan oli saanut kaiken selville? Oliko äiti jättänyt lapun pyödälle, jossa kerrottiin äidin olevan raskaana ja heidän muuttavan? Tuskimpa sentään.
    Yht'äkkiä ovelta kuului kevyt koputus. ''Mene pois'', Camilla huusi olettaen, että ovella olisi isä tai äiti. ''Ai minäkin?'' Kuului jonkun muun kuin isän tai äidin ääni, äänen omistaja oli Emma-Gloria. Samassa ilman Camillan vastausta Emma-Gloria avasi oven ja astui sisälle. ''Huoneesi on sotkuinen'' Emma-Gloria sanoi yllättäen, koska Camillan huone oli aina siistinä.
    ''Miks sä tulit?'', Camilla kysyi. ''Koska...mä en tiedä. Huvitti vaan tulla. Vanhempasi sanoivat, että ei kannata tulla, mutta tulin siltä. Muuta oliko hyvä, että tulin??'', Emma-Gloria vastasi. ''Joo, hyvä että tulit. Mulla oilisi asiaa...'', Camilla tokaisi, ''Me muutetaan pois täältä. Kauas pois, Exmouthiin asti...ja mun äiti on raskaana.'' ''Mitä??? Miks te muutatte?'' Emma-Gloria sanoi kauhistuneena. ''Me muutetaan vaan siksi, että kun äiti on raskaana ja isä sai paremman työpaikan Exmouthista. isä sanoo, että tää talo olisi ahdas sitten, kun se uusi vauva syntyisi.'' Camilla vastasi puoliksi itkuunpurskahtaimaisillaan. ''Onnea äidillesi ja isän uudelle työpaikallesi.'' Emma-Gloria sano, aivankuin ei olisi kuullut Camilla viimeisintä lausetta. Camilla tiuskaisi: ''Etkö ollenkaan kuuntele minua?''. Ensin Emma-Gloria oli hämmästynyt, mutta sitten hän tajusi ja sanoi : ''Niin, onhan se todella ikävää, että muutatte. En minäkään sitä kovin paljon tahtoisi, mutta...'' ''Mutta mitä?'' Camilla kysyi odottaen saavansa edes jonkinlaisen lohdutuksen. ''Mutta minusta sinä käyttäydyt nyt turhan lapsellisesti. eihän tämä muutto nyt niin vakava asia ole?'' Emma-Gloria jatkoi lausettaan, jonka Camilla oli kysymyksellään katkaissut. ''Sitten sulla ei varmasti ole enempää asiaa mulle. Sä olet petturi!'' Camilla äyskäisi, jotta saisi Emma-Glorian lähtemään. ''Miten niin petturi??'' Emma-Gloria kysyi ihmetellen. ''Mene...Nyt...Vain...POIS!'' Camilla raivostui. Vihdoinkin Emma-Gloria tajusi lähteä.
    Emma-Glorian riitaisen lähdon jälkeen, tuli Camillalle vieläkin surkeampi olo, ja hän päätti lähteä Vickyn kanssa lenkille, joka jo ilmeisesti odottikin lenkille lähtöä. Camilla puki päälleen, laittoi Vickyn taluttimeen ja oli juuri avaamassa ulko-ove, kun äiti kysyi: ''Mihinkäs olet lähdössä, neitiseni?'' ''Miltäs näyttää?'' Camilla sanoi samalla kun näytti äidille talutushihnan päätä. Enempää Camilla ei jaksanut kuunnella, vaan lähti mitä pikimmin ulos. Hän ei juuri nyt jaksanut kuunnella äidin saarnaa siitä, että kuinka pitkälle lenkille he saisivat mennä, miten koiran kanssa pitää liikkua ja ennenkaikkea siitä, mihin he saivat ja eivät saaneet mennä. Kyllä Camilla tiesi nämä jo, tiennyt jo 2 vuoden ajan, jolloin Vicky heillä oli ollut.
Ulkona oli raikas ja syksuinen ilma. Vickykin piti siitä. Camilla oli ajatellut käyvänsä läheisellä koirapolulla, mutta se veisi Emma-Glorian talon ohi. Ehkäpä Camilla oli ollut kakaramainen ja itsekäs suuttessaan muutosta. Hän päätti pyytää Emma-Glorialta anteeksi. Pian hän huomaamattaan oli Emma-Glorian kauniin kodin edessä. Emma-Glorian koti oli valkoinen tiilitalo, jossa piha oli laitettu. Ovea kohti mennessään hän huomasi uuden pihagrillin, jota ei ollut viimeksi hänen käydessään. Omituista, koska Emma-Gloria ei ollut puhunut uudesta grillistä mitään.
    Pimpom, ovikello soi, Camilla odotti hetken ja Emma-Glorian äiti tuli avaamaan oven. ''Päivää, rouva Forsythe. Onko...Onko Emma-Gloria missä? Voisitko pyytää hänet käymään? Minulla olisi asiaa, ja kun en oikein sisällekään voi tulla Vickyn kanssa.'' Camilla kysyi. ''Ai hei, Camilla. En odottanut sinua, sillä Emma-Gloria sanoi, että teillä olisi riitaa...Mutta käyn hakemassa hänet.'' Emma-Glorian äiti, Ada, sanoi. Pian Emma-Gloria saapui ovelle ja tokaisi: ''Ai sinä?'' ''Joo, tulin vain sanomaan anteeksi, ja myöntämään se, että olin lapsellinen.'' Camilla vastasi. ''No, kai minä nyt sitten voin antaa anteeksi. Minäkin kyllä olin aika töykeä sinua kohtaan. Hei Vicky! Kelpaisiko teille lenkkiseura?'' Emma-Gloria kysyi. ''Kelpaisi, teillä näyttää olevan aika hälinä tällähetkellä?'' ''Joo, odota hetkinen, käyn vaihtamassa vaatteet ja tulen sitten.'', Emma-Gloria vastasi.Pian Emma-Gloria saapuikin ja tytöt läksivät yhdessä kohti lenkkipolkua.

Ensi osassa selviää, mitä lenkkipolulla tapahtuu (jos tapahtuu) ja sopiiko Camilla vanhempiensa kanssa. Malttakaa odottaa =) Kommentointi on myös sallittua! Katsothan vielä kuitenkin tämän?
~Thic~